sunnuntai 6. tammikuuta 2019

OPPIMISSOPIMUS

1. Historia:  Missä olen ollut?


Minun nimeni on Pirjo.  Olen saanut kasvaa turvallisessa ja rakastavassa kodissa.  Peruskoulun kävin tavanomaiseen tapaan ja jatkoin siitä lukioon.  Lukion kävin ilta-linjalla jotta pystyin työskentelemään samalla ja tienaamaan rahaa omaan asuntoon.  Olin lukioaikana päiväkotiapulaisena monessa eri päiväkodissa ja henkilökohtaisena avustajana kehitysvammaiselle pojalle.  Lisäksi työskentelin viikonloppuisin äitini yrityksessä kangasmyyjänä.  Valmistumisen jälkeen hain Rovaniemelle opiskelemaan
Aloitin kätilön opinnot vuonna 1993.  Poikaystäväni, nykyinen puolisoni, opiskeli Kemissä.  Meillä oli yhteinen asunto Torniossa ja viikonloppuisin reppureissasimme junalla tapaamaan toisiamme.  Se oli opettavaista aikaa, kasvoimme vastuullisiksi aikuisiksi.  Päämäärän eteen on tehtävä uhrauksia.

Valmistuin kätilöksi vuonna 1998, juuri ennen toisen lapsemme syntymää.  Vasta valmistuneena ammattilaisena puhkuin työintoa.  Äitini oli niihin aikoihin vapaa ja halukas huolehtimaan lapsista, sain työpaikan Kemistä ja kuljin kolmevuorotyössä noin vuoden.  Ennen kolmannen lapsen syntymää muutimme Kiiminkiin miehen työn perässä ja ostimme talon. 
Minä ymmärsin silloin, että tärkein työ, mitä ikinä voin tehdä, on hoitaa omat lapset.  Halusimme suuren perheen.  Olin kotona neljän lapseni kanssa noin kymmenen vuotta, viimeisinä vuosina toimin lisäksi perhepäivähoitajana.  Mies teki töitä ja remontoi taloa.
Palasin kätilöntyöhän vuonna 2011, kokeiltuani ensin vajaan vuoden luontaistuote-edustajan hommaa.  Rakastin työtäni kätilönä, jatkuvasta kiireestä ja kolmivuorotyön haasteesta huolimatta. Sairastuin vuonna 2017 vaikeaan astmaan ja kivikkoisen ja kipeän polun tutkimusten ja pitkiensairauslomien uuvuttamana.  Lopulta jouduin ymmärtämään, että työpaikastani ei löydy tilaa jossa pystyisin sairastumatta työskentelemään.  Oli mietittävä elämä uusiksi.

Nuorena liikuin paljon.  Harrastin erilaisia urheilulajeja ja olin aktiivinen.  Lasten myötä metsäretket tulivat tärkeiksi ja erilaiset luonnon antimista tehdyt käsityöt tutuiksi.  Olen aina tykännyt askarrella ja tehdä käsillä.  Olen opetellut aikuisena ompelemaan ja virkkaamaan mutta neulominen on noussut viimeisinä vuosina rakkaimmaksi harrastukseksi.  Netti on mahdollistanut neulojien yhdistymisen valtavaksi yhteisöksi jossa innostutaan ja inspiroidutaan puolin ja toisin. 
Vajaa vuosi sitten aloitimme siskoni ja äitini kanssa yhteisen neulepodcastin ja se on vienyt harrastuksen taas aivan uudelle tasolle.  On onni kuulua neuloyhteisöön.
Olen saanut elää hyvää elämää.  Olen tehnyt kovasti töitä, hakeutunut ihmisten pariin ja nauttinut tekemisestä. Olen oppinut että täytyy uskaltaa ottaa isojakin asekeleita, jotta pääsee päämääräänsä, mutta toisaalta on osattava odottaa.  Kaiken aika ei ole nyt, elämä kulkee vaiheina ja tärkeät asiat odottavat.  Asioilla on taipumus järjestyä.




2. Nykyhetki:  Missä olen nyt?

Tänään olen uuden edessä.  Innostuneena, täynnä odotusta.  Jäin työstäni opintovapaalle ja aion hankkia itselleni uuden ammatin.  Minusta tulee jalometallialan artesaani.
Perhe ja ystävät ovat minulle tärkeitä.  Ymmärrän, että elämä ei ole ikuista, on elettävä hetkessä ja suunnattava kohti parempaa.
Olen positiivisesti elämään suhtautuva ihminen.  Vahvuuteni on katsoa asioita avoimin mielin, pohtia ja tehdä päätöksiä.  Tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.  Olen luova ja ideat usein pulppuavat runsaina.  Osaan kuitenkin odottaa, tiedän, että asiat ja ideat usein kehittyvät kun niitä makustelee.  Sanonta: nukutaan yön yli, on mielestäni varsin järkevä. 
Olen harrastanut valokuvausta jonkin verran.  Osaan suunnitella kuvattavan kohteen esillepanoa ja muokata valokuvaa katsojalle kiinnostavaksi. 
Heikkouteni on huono kielitaito.  Olen ollut kielissä aina huono.  Vasta nyt olen ymmärtänyt kuinka paljon se rajoittaa toimintaa tässä kansainvälistyvässä maailmassa.  Olen alkanut kuunnella englanninkielisiä neulepodcasteja ja toivon kielen kuulemisen herättelevän uutta oppimishalua kielitaidon parantamiseksi.


3. Tulevaisuus:  Minne haluan päästä?

Tulevat viikot ovat varsin innostavia.  Pääsemme heti työhön käsiksi.  Työpajojen avulla pääsemme tutustumaan jalometalliaalaan ja tutustumaan eri suunnitteluvälineisiin ja korujen valmistusmenetelmiin.   "Sisäänheittovaiheen" jälkeen ymmärrän jalometallialan luonteen, osaan kertoa alasta ja laatia paremmat tavoitteet itselleni.  Tutustun muihin opiskelijoihin ja opettajiin ja tunnen itseni kuuluvaksi uuteen yhteisöön. 
Valmistumiseen mennessä olen saanut vankan ammattitaidon suunnitella, valmistaa ja markkinoida koruja.  Olen hyvässä vauhdissa oman malliston suunnittelussa.  Osaan perustaa yrityksen ja laatia sille toimintasuunnitelman.  Osaan verkostoitua ja kehittää liikeideaani. 





4. Tie:  Kuinka pääsen perille?

Opiskelen ahkerasti. Etsin minulle parhaiten sopivia oppimismenetelmiä ja sovellan niitä käytännössä.  Toimin tiimin jäsenenä aktiivisesti päämäärän saavuttamiseksi. Etsin hyvän työssäoppimispaikan.  Edellisestä opiskeluajasta on aikaa joten kysyn apua käytännön asioissa. 


5. Mittarit:  Mistä tiedän olevani perillä?

Kun valmistun, minulla on vahva tunne, että osaan.  Saan palautetta töistäni opettajilta, työssäoppimispaikoista ja asikkailta.  Oma yritys on jo hyvässä vauhdissa.  Olen saanut hankituksi kattavan työkalu valikoiman jotta pystyn jatkamaan työskentelyä omillani.  Olen luonut hyvät markkinointiväylät ja sosiaalisenmedian seuraaja määrät kasvavat tasaisesti.  Tunnen olevani käsityöalan ammattilainen siinä määrin, että elin ikäinen työstä oppiminen voi alkaa.

Olen ylpeä ammatistani.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti