Putki-istutussormus perinteisin menetelmin

Se kaikki alkoi siitä, että hopea piti sulattaa 

ja valaa levyksi ja tangoksi.

Käytettiin ihan ensimäistä kertaa

 suulatusuunia hopean sulattamiseen.

Aikaan saatu levy valssatiin levyksi ja tanko valssattiin 

ja vedettiin puolipyöreäksi sormusrungoksi.

Sormus muotoiltiin sormuspinnan päällä pyöreäksi.

Sormusrungosta sahattiin paikka istutusputkelle.

Putki valmistettiin 1mm vahvuisesta hopealevystä,

se muovattiin kaarevaan muotoon alasimen päällä 

ja lähdettiin sitten vetämään putkeksi vetoraudan läpi.

Perinteiset menetelmät viehättävän minua kovasti, 

vaikka työvaiheita on paljon, 

ja jokainen vaatii oman aikansa.

Putket juotettiin kiinni vetämisen jälkeen.

Tein kahden kokoista putkea valmiiksi seuraavia sormuksia varten. 

Putkesta sahattiin sopiva päykä

 ja se juotettiin kiinni sormusrunkoon.

Sormus siistittiin ja kiillotettiin. 

Leimat lyötiin ja kivi istutettiin.

Erittäin mielenkiintoinen ja haastava työ.

Levysormus pyöröhiotulla kivellä

Tämä sormus oli yksi odotetuimmista harjoitustöistä.

Rynnistimme Suomen Jalokivituotteseen heti ensitilassa,

ja valitsimme mieleisemme valikoiman kauniita kiviä.

Ensin valittiin sormuksen koko,

laskettiin tarvittava materiaalin mitta sormukseen ja sarjaan.

Pyöröhiotut kivet osoittautuivat hiukan haastaviksi mitata,

 koska niiden symmetrisyys ei ollut alkuunkaan täydellinen. 

Sopivat palaset sahattiin, 

sarja muovattiin haluttuun malliin 

ja juotettiin pohjalevyyn kiinni. 

Ylimääräinen levy sahattiin pois, 

sarja siistittiin viilaamalla ja filssaamalla. 

Sormusrunko valmistettiin sahaamalla oikean kokoinen kappale, 

muovaamalla se oikeaan muotoon ja juottamalla ympyräksi.

Sormus ja istukka 

kiillotettiin siisteiksi loppukiiltoa vaille valmiiksi. 

Sormuksen sisäpinta siistittiin 

ja hopeanleimat lyötiin paikoilleen. 

Kokeilin kivenistutusta ensin asettamalla

 sormuksen nahkapalojen väliin istutuspalloon.

 Tässä tekniikassa on kuitenkin vaarana se, 

että sormus runko taipuu.

Päädyin siis lopulta kiinnittämään 

sormuksen siihen tarkoitettuun sormuksenpidikkeeseen.

Istuttaminen oli haastavaa.

Aluksi sormet eivät meinanneet millään löytää paikkaansa, 

sain mustelmia sormiin ja punsseli lipsahteli uhkaavasti kohti kiveä.

Lopulta löysin itselleni luontevan otteen istutuspunsselista

 ja työ alkoi sujua.

Hopea kovettui nopeasti turhien iskujen vuoksi, 

mutta sain lopulta kiven kiinni

 ja pääsin viimeistelmään sormusta.

Loppukiillon jälkeen sormus oli valmis kuvattavaksi.

Peilokiiltoisen sormuksen, jossa on suuria sileitä pintä, kuvaaminen on todella haastavaa.

Omat kädet, kamera, tausta ja lähes kaikki tuntui heijastuvan sormuksen pinnasta.

Lopulta sain kuvat otettua ja muokkasin siitä Photoshopissa.

Lahja oli viimein valmis!

Koska ensimäinen sormus meni lahjaksi, 

seuraava on jo tulossa, 

siinä on keltainen akaatti!