Levytyöpaja, lastuava työstö (7.-14.1)

Mitä jalometalleja koruissa käytetään ja miten ne eroavat toisistaan?

Jalometalleja ovat mm. kulta, iridium, palladium, platina, osmium, renium, 
rodium, rutenium ja hopea. 
 Jalometallit ovat puhtaina käytettyinä yleensä liian pehmeitä korunvalmistukseen,
 tästä syystä niitä seostetaan muilla metalleilla.  
Seosaineita käytetään myös,
 jotta jalometalliin saadaan haluttu värisävy,
 sen työstöominaisuudet paranevat ja raaka-ainekustannukset alenevat. 

Kulta on varmasti suurimmalle osalle ihmisiä tutuin jalometalli. 
 Kulta on kiiltävä ja pehmeä metalli,
 jonka hehkuvan keltainen väri erottaa sen muista metalleista.  

Puhdas kulta on hyvin pehmeää, 

joten korukäyttöön paremmin soveltuvaa materiaalia valmistetaan

 lisäämällä kullan joukkoon seosmetalleja. 

 Seosmetallien suhteita muuttamalla voidaan valmistaa erisävyisiä kultaseoksia.

 Näistä tutuimpia ovat valkokulta ja punakulta.

 Tavallisimmin kulta seostetaan hopealla ja kuparilla. 

Kuparin osuutta lisäämällä valmistetaan punakultaa. 

Hopean osuutta lisäämällä seoksesta tulee vastaavasti vaaleaa 

ja hieman vihertävää kultaseosta. 

Valkokultaa saadaan lisäämällä kullan, 

hopean ja kuparin joukkoon palladiumia tai nikkeliä. 

Hopea on suosittu ja edelleen suhteellisen edullinen materiaali.

 Siitä valmistetaan juuri raaka-ainehintansa johdosta usein suuria ja painavia koruja. 

Hopea on hohtavan valkoinen, 

erittäin kauniin sävyinen metalli. 

Puhdas hopea ei tummu, 

mutta kuparilla seostetut hopeaseokset yhtyvät helposti rikkiin 

ja rikkiyhdisteisiin,

 jonka takia korut tummuvat helposti jo ilmassa. 

Platina on valkoinen,

 kirkas ja väriltään sinertävään vivahtava metalli. 

Sen hohtava sävy korostaa upeasti timanttien loistoa. 

Platina on erittäin sitkeä ja hypoallerginen metalli. 

Platinaa käytetään määrällisesti suhteellisen vähän 
koruteollisuudessa korkean hintansa takia. 

Siitä tehdään enimmäkseen kalliimpia koruja, 

suurimpana eränä ylelliset kihla- ja vihkisormukset. 

Jos haluat mahdollisimman vaalean metallin, 

mutta et halua sijoittaa platinaan, 

valitse platinametalleihin kuuluva palladium. 

Se on kevyempää ja huokeampaa kuin platina,

 mutta erittäin hyvän väristä ja sitkeää.  

Palladiumin käyttö on vielä varsin harvinaista.  

Yleisimmin palladiumia edelleen käytetään valkokullan
 seosmetallina 

valkoisen värin aikaansaamiseksi. 

Miten käytetään mitoituksen välineitä sekä leikataan oikean kokoisia kappaleita?

Heti ensimmäisellä kokonaisella kouluviikolla pääsimme oikeasti hommiin.

Pienen ja rauhallisen opetushetken jälkeen saimme tarttua toimeen.

Opettaja näytti miten kuparilevystä kannattaa mitata sopiva palanen työstettävälle asialle.

Paperista leikattu malli soviteltiin levylle,
 niin että mahdollisiimman vähän levyä menee hukkaan.

Suora viiva saatiin aikaiseksi metalliviivotinta ja piirtopuikkoa apuna käyttäen.

Pala leikattiin levystä levyleikkurin avulla.

Tässä työssä emme tarvinneet harppia, mutta sen käyttö olisi myös tarpeen tiettyjen pyöreiden muotojen piirtämisessä.
Määrämittaan sahattavien kuvioiden mittaamisessa käytimme työntömittaa.

Leikatusta palasesta irroitettiin suojakalvo,
 pala pestiin
ja paperista leikattu malli liimattiin paperiliimalla kuparipalasen päälle.
Myös suorakulman käyttö tuli tutuksi.

Millaisia ovat lastuavan työstön menetelmät ja miten niitä käytetään?

Seuraavaksi oli vuorossa sahaaminen.

Korunvalmistuksessa käytetään kultasepänsahaa.

Sopivan kokoinen sahanterä valitaan käyttötarkoituksen mukaan niin,

 että sahassa tulisi olla kolme hammasta kappaleen paksuudella.
Toisaalta karkealla sahalla (harva hammastus) on helpompi mennä suoraan
ja hienolla sahalla (tiheä hammastus) on helpompi tehdä pikkutarkkoja mutkia.

Ihan kantapäänkautta saimme oppia, 

että terä katkeaa helposti.

 Terä pitää laittaa sahaan tarpeeksi tiukalle ja

 ennen sahaamista terään pyyhkäistiin mehiläisvahaa,

jotta sahanterä liikkuisi paremmin.

Sahasimme erilaisia kuvioita kuparilevystä.

Sahaamisen jälkeen alkoi viilaaminen.

Viilamalla siistimme sahausjälkeä ja muotoilimme kappaletta. 

Tutustuimme erilaisiin viiloihin.

Alkuun käytimme isoa metalliviilaa,

sitten neulaviilaa,

ja lopuksi halusin kokeilla vielä kultasepänviilaa.

Kokeilin myös viilan kiinnittämistä erilaisiin kahvoihin.

Omaan viilaan haluan ehdottomasti puisen kahvan.

Klova on puustavalmisetttu apuväline,

 jolla työstettävään esineeseen voidaan tarttua. 

Viilausvaiheessa käytin sitä ahkerasti.

Ennen kiillotusvaiheeseen siirtymistä 

pääsimme vielä kokeilemaan kappaleen siistimistä hiomalla.

Hiominen poistaa kappaleesta viilausjälkiä 

ja sillä voidaan jatkaa kappaleen muotoilua yksityiskohtaisemmin.

Valmistimme itsellemme eri vahvuisia ja muotoisia  filssikapuloita.

Aloitin hionnan karkeudesta 600

 ja tuplasin karkeuden siirtyessäni seuraavaan hiomavaiheeseen.

Jos olisin aloittanut hiomisen karkeammalla hiomapaperilla, 

olisin luultavasti saanut aikaiseksi lisää hiottavia naarmuja.

Määrämittaan sahattavien kappaleiden kohdalla tutuistuimme poraamiseen.

Poraaminen antaa mahdollisuuden aloittaa sahaaminen kappaleen keskeltä.

Pylväsporakoneeseen laitettiin sopivan kokoinen terä,

kuparilevyyn napautetiin aloituskolo 

metallisen tasoalasimen päällä pistepuikkoa 

ja pajavasaraa käyttäen.

Suojalasien käyttö tuli myös tässä kohtaa tutuksi.

Millaisia koruja voi tehdä lastuavalla työstöllä?

Lastuavan työstyn menetelmiä voidaan käyttää laajasti korunvalmistuksessa. 

 Jalometallialalla valmistetaan koruja eripaksuisista levyaihioista. 

Sahaustaidon karttuessa 

ja suunnittelutaidon lisääntyessä 

vain mielikuvitus on rajana korun valmistuksessa

 lastuavan työstön menetelmiä apuna käyttäen.

Tämä ensimmäinen viikko oli antoisa.

Kun kaikki on täysin uutta,

on jokainen solu valppaan kuulemaan ja oppimaan.

Sahaaminen oli aluksi toivottoman vaikeaa.

Puristin sahattavaa kappaletta vasemmalla kädellä niin lujaa,

että sormet meni sinisiksi.

Hiomisessa sormenpäät kipeytyivät 

ja kynnet lyhenivät kummasti.

Koneet tuntuvat pelottavilta,

keskittyä täytyy 150 prosenttisesti.

Yhtään sormea en halua menettää. 

Työntömitta tuntui kädessä tökeröltä 

ja tuntui liikkuvan aina väärään suuntaan.

Oppimisen ilo on suuri,

vaikka oppimen aste ei heti päätä huimaa. 

Käden tottuminen tiettyyn liikeeseen on huomattavissa

yllättävänkin nopeasti. 

Pieleen mennee työn uudelleen aloittaminen kasvattaa kärsivällisyyttä.

Juuri nyt:

Olen niin tyytyväinen.

Kiitos!

PirjopauliinaL