Lankatyöpaja ( 22.-28.1 )

Jos ei tekemisen ilo tule tekstistä selville,

puhukoon tämä kuva

puolestaan.

Me kuorittiin sähköjohtoa,

ja saatin siitä kuparialankaa.

Me hiottiin sen pää teräväksi,

viilalla ja hiomapaperilla.

Me vedettiin sitä määrättyyn paksuuteen,

käsin ja vetopenkissä.

Me naurettiin 

ja kirottiin niin kuin merimiehet,

mutta rakkaudella.

Me väännettiin kuparilangasta rintaneulat

ja erehdyttiin. 

Me tehtiin se taas, 

ja taas

ja me onnistuttiin.

Me väännettiin kuparilankaa lenkintekolaitteella putkiloksi.

Asetettiin putkilo sille tarkoitettuun uraan kannen alle

 ja leikattiin se lenkkisahalla renkuloiksi.

Me punottiin ketjua monen moista.

Me opittiin uutta niin että aivosolut sihisi.

Tällä viikolla me päästiin myös harjoittelemaan

 timanttiporan käyttöä,

pinnasta tuli niin hieno.

Tämä viikko opetti meille, 

millaisia ovat langan työstön yleisimmät menetelmät

 ja miten niitä käytetään.

Langan työstäminen on mukaansatempaavaa ja mukavaa.

Langasta voi työstää upeita koruja. 

Ketjut voi punoa upeilla erilaisilla tyyleillä,

jolloin ketjusta tulee todella osa korua.

Eri materiaalien yhdistäminen on helppoa lankatyöstössä.

Lankaa voidaan työstää eri muotoon käsin 

ja koneita apuna käyttäen.

Työstettäessä metalli kovenee

ja sitä pitää muistaa hehkuttaa välillä.

Yksi koulupäivä hujahtaa hetkessä,

 kun työn eri vaiheisiin uppoutuu kunnolla. 

PirjopauliinaL

Levytyöpaja, muovaava työstö (15. - 21.1)

Millaisia ovat muovaavan työstön menetelmät ja miten niitä käytetään?

Koruja voidaan valmistaa eripaksuisista levy- ja lanka-aihioista. Valmistusmenetelmät jaetaan lastuavaan työstöön ja muovaavaan työstöön. Lastuavaan työstöön verrattuna muovaavan työstön avulla voidaan tehdä monimutkaisempia ja kolmiulotteisimpia malleja. Muovaavassa työstössä muokataan aihiota joko käsivaraisesti tai koneellisesti. Työstössä kappale kannattaa yleensä hehkuttaa ennen työstöä, jotta se ei halkeaisi työstön aikana. Lisäksi kappaletta on helpompi muovata.

Pintaa voidaan työstää käsin erilaisilla työ- välineillä mekaanisesti. Vasarat, punsselit ja alasimet ovat tavallisesti käytetyimpiä työ- välineitä. Niillä rakennetaan pinnan lisäksi erityisiä- tai haastavia muotoja koruun, joihin koneellisesti ei pystytä. Jälki on ehdottomasti persoonallisempaa ja tuo koruun käsityön lisäarvon. Pinta ei kuitenkaan koskaan ole tasalaatuista ja tekniikka vaatii enemmän aikaa kuin koneellinen työstö. 

Taivuttaminen

Kappale taivutetaan haluttuun muotoon käyttäen muotoalasinta, punsselia ja vasaraa.

 Aihiota taivuttaessa voidaan käyttää pihtejä tai taivutustyökalua.

Pallopunsselilla saadaan pyöreästä metallista  kaareva, kupera tai puolipallo. 

Sillä saadaan koruun moniulotteisuutta.

 Pyöreä levyn pala laitetaan sille sopivan kokoiseen koloon

 ja otetaan siihen sopivan kokoinen punsseli.

 Pyöreäpää metallipalaa vasten  ja lyödään vasaralla punsselin kantaan.

 Pallopunsselin käyttö vaikutti aluksi varsin helpolta,

 mutta todellisuudessa sekin vaatii harjoitusta,

 kappale liikkuu kuopassaan helposti 

ja väärään kohtaan annettu isku jättää kappaleen reunaan vääränlaisen muodon. 

  

Venyttäminen

 Muotoillaan lähinnä lankaa ja sillä voi myös suurentaa sormuksen kokoa.

 Langan vetämisessä lankaa ohennetaan vetämällä se vetoraudan läpi, 

ja vetoraudalla voi myös muovata langan eri muotoiseksi. 

Käsin vedettäessä käytetään apuna vetopihtejä,

 mutta paksumpien lankojen vetämisessä on aiheellista käyttää vetopenkkiä. 

Harmiksemme, 

emme vielä päässeet kokeilemaan langan vetämistä.

Supistaminen

 Kappaletta pienennetään supistamalla metallia esimerkiksi vasaran ja muotoalasimen avulla.

Pakottaminen

Pakottamisessa apuvälineenä käytetään pikipataa, 

jossa jalometallikappale asetetaan pikeen. 

Piki on lämmön kanssa reagoivaa ainesta, 

joka lämmön vaikutuksesta muuttuu notkeaksi ja muovailtavaksi.

 Jalometallikappale asetetaan pikeen, 

niin että vain pakotettava osa jää näkyviin.

 Jäähtyessään piki muuttuu jälleen kovaksi 

ja jalometallikappale saadaan pysymään paikoillaan.

 Jalometallikappale kestää pikipadassa kovaakin käsittelyä 

esimerkiksi vasarointia ja punsselityötä.

Käytimme pakottamisessa pikipadan sijaan puunpalaa, 

puu on pehmeää ja antaa metallille sopivasti tilaa

etsiä uutta muotoa.

Sormuksen taivutuslaitteella muokataan levynpalasesta pyöreä muoto.

 Kappale taivutetaan valitun koon ympärille käsiveivin avulla. 

Opimme laskemaan minkä pituinen aihion tulee olla,

 tietyn kokoista sormusta valmistettaessa.  

Sormuspumpulla voidaan venyttää 

ja suurentaa tai supistaa ja pienentää sormuksen kokoa vasaran 

ja muotoalasimen avulla.

 Sormuspumppua emme ehtineet vielä kokeilla.

Takominen

Takomalla kappaletta muovataan iskemällä siihen toistuvasti vasaralla, 

alasimen päällä. 

Kappale tulee hehkuttaa etukäteen,

 koska se kovettuu taottaessa

 ja liika kovettuminen aiheuttaa

 todennäköisemmin kappaleen rikkoutumisen.

Valssaaminen

Valssaaminen on yksi muovaavan työstön tapa. 

Valsseja on käsi ja kone käyttöisiä.

Valsseilla voidaan ohentaa jalometallilevyjä ja lanka-aihioita, 

sekä tehdä kuviovalssausta. 

Prässääminen

Prässäämällä muovataan levyä puristamalla se suurella voimalla muottia vasten. 

Menetelmän etuina ovat nopeus ja mittaustarkkuus, 

kun samaa kappaletra voidaan valmistaa suuria määriä. 

Käytettäviä prässejä alalla ovat heittoprässi, 

hydraulinen prässi sekä epäkeskopuristin.

Millaisia koruja voi tehdä muovaavalla työstöllä?

Verrattuna lastuavaan työstöön, 

muovaavan työstön menetelmin voidaan tehdä monimutkaisempia 

ja kolmiulotteisempia koruja.  

 Muovaavan työstön menetelmiä käsin käyttämällä saadaan koruun omaleimaisuutta,

 koru on yksilö, 

ainutlaatuinen.

Millä eri tavoilla jalometalleja voidaan pintakäsitellä?

Pinnankäsittelyllä viitataan pinnan muovaamiseen ja elävöittämiseen.

 Jokainen valmistettava koru saa osakseen väistämättäkin pinnankäsittelyä sitä työstettäessä ja viimeisteltäessä. 

Korujen pintakäsittelyyn on monia vaihtoehtoja. 

Korun voi kiillottaa hiomapaperien

 ja kiillotuslaikkojen ja kiillotusvahan avulla ihan peilikiiltäväksi.

 Mattaamisen voi suorittaa monella tavalla: 

koti oloissa hopeakoruja voi matata esim karhunkielellä.

 Mattaamiseen on myös erimallisia mattauslaikkoja, 

joilla saa hieman erityylisiä mattauksia. 

 Patinointi on myös yksi tapa saada koruun erilaista näköä 

ja varsinkin tuoda esiin kuviota tai pinnan muotoja.

 Siinä käytetään pinnan oksidoivaa kemikaalia, 

kuten Blitz tai Norit.

Pääsimme harjoittelemaan erilaisia pintakäsitteltapoja.

 Teimme itsellemme kansioon mallikappaleet  yhdeksästä erilaisesta pinnasta:

1. Timanttityyny

2. Pakotusvasara ja punsseli

3. Mattausharja (teräslanka)

4. Mattausharja (Rosenholm)

5. Koneellisesti kiillotettu (magneettikiillotuskone/kiillotusrumpu)

6. Hiekkapuhallutettu + kratsattu

7. Mikropora (timanttiterä/jyrsinterä/katkennut poranterä) (Tämä vielä tekemättä)

8. Patinoitu

9. Käsin kiillotettu (peilikiilto)

Lopuksi pieni video pintakäsittelytavoista joita pääsimme kokeilemaan: 

Levytyöpaja, lastuava työstö (7.-14.1)

Mitä jalometalleja koruissa käytetään ja miten ne eroavat toisistaan?

Jalometalleja ovat mm. kulta, iridium, palladium, platina, osmium, renium, 
rodium, rutenium ja hopea. 
 Jalometallit ovat puhtaina käytettyinä yleensä liian pehmeitä korunvalmistukseen,
 tästä syystä niitä seostetaan muilla metalleilla.  
Seosaineita käytetään myös,
 jotta jalometalliin saadaan haluttu värisävy,
 sen työstöominaisuudet paranevat ja raaka-ainekustannukset alenevat. 

Kulta on varmasti suurimmalle osalle ihmisiä tutuin jalometalli. 
 Kulta on kiiltävä ja pehmeä metalli,
 jonka hehkuvan keltainen väri erottaa sen muista metalleista.  

Puhdas kulta on hyvin pehmeää, 

joten korukäyttöön paremmin soveltuvaa materiaalia valmistetaan

 lisäämällä kullan joukkoon seosmetalleja. 

 Seosmetallien suhteita muuttamalla voidaan valmistaa erisävyisiä kultaseoksia.

 Näistä tutuimpia ovat valkokulta ja punakulta.

 Tavallisimmin kulta seostetaan hopealla ja kuparilla. 

Kuparin osuutta lisäämällä valmistetaan punakultaa. 

Hopean osuutta lisäämällä seoksesta tulee vastaavasti vaaleaa 

ja hieman vihertävää kultaseosta. 

Valkokultaa saadaan lisäämällä kullan, 

hopean ja kuparin joukkoon palladiumia tai nikkeliä. 

Hopea on suosittu ja edelleen suhteellisen edullinen materiaali.

 Siitä valmistetaan juuri raaka-ainehintansa johdosta usein suuria ja painavia koruja. 

Hopea on hohtavan valkoinen, 

erittäin kauniin sävyinen metalli. 

Puhdas hopea ei tummu, 

mutta kuparilla seostetut hopeaseokset yhtyvät helposti rikkiin 

ja rikkiyhdisteisiin,

 jonka takia korut tummuvat helposti jo ilmassa. 

Platina on valkoinen,

 kirkas ja väriltään sinertävään vivahtava metalli. 

Sen hohtava sävy korostaa upeasti timanttien loistoa. 

Platina on erittäin sitkeä ja hypoallerginen metalli. 

Platinaa käytetään määrällisesti suhteellisen vähän 
koruteollisuudessa korkean hintansa takia. 

Siitä tehdään enimmäkseen kalliimpia koruja, 

suurimpana eränä ylelliset kihla- ja vihkisormukset. 

Jos haluat mahdollisimman vaalean metallin, 

mutta et halua sijoittaa platinaan, 

valitse platinametalleihin kuuluva palladium. 

Se on kevyempää ja huokeampaa kuin platina,

 mutta erittäin hyvän väristä ja sitkeää.  

Palladiumin käyttö on vielä varsin harvinaista.  

Yleisimmin palladiumia edelleen käytetään valkokullan
 seosmetallina 

valkoisen värin aikaansaamiseksi. 

Miten käytetään mitoituksen välineitä sekä leikataan oikean kokoisia kappaleita?

Heti ensimmäisellä kokonaisella kouluviikolla pääsimme oikeasti hommiin.

Pienen ja rauhallisen opetushetken jälkeen saimme tarttua toimeen.

Opettaja näytti miten kuparilevystä kannattaa mitata sopiva palanen työstettävälle asialle.

Paperista leikattu malli soviteltiin levylle,
 niin että mahdollisiimman vähän levyä menee hukkaan.

Suora viiva saatiin aikaiseksi metalliviivotinta ja piirtopuikkoa apuna käyttäen.

Pala leikattiin levystä levyleikkurin avulla.

Tässä työssä emme tarvinneet harppia, mutta sen käyttö olisi myös tarpeen tiettyjen pyöreiden muotojen piirtämisessä.
Määrämittaan sahattavien kuvioiden mittaamisessa käytimme työntömittaa.

Leikatusta palasesta irroitettiin suojakalvo,
 pala pestiin
ja paperista leikattu malli liimattiin paperiliimalla kuparipalasen päälle.
Myös suorakulman käyttö tuli tutuksi.

Millaisia ovat lastuavan työstön menetelmät ja miten niitä käytetään?

Seuraavaksi oli vuorossa sahaaminen.

Korunvalmistuksessa käytetään kultasepänsahaa.

Sopivan kokoinen sahanterä valitaan käyttötarkoituksen mukaan niin,

 että sahassa tulisi olla kolme hammasta kappaleen paksuudella.
Toisaalta karkealla sahalla (harva hammastus) on helpompi mennä suoraan
ja hienolla sahalla (tiheä hammastus) on helpompi tehdä pikkutarkkoja mutkia.

Ihan kantapäänkautta saimme oppia, 

että terä katkeaa helposti.

 Terä pitää laittaa sahaan tarpeeksi tiukalle ja

 ennen sahaamista terään pyyhkäistiin mehiläisvahaa,

jotta sahanterä liikkuisi paremmin.

Sahasimme erilaisia kuvioita kuparilevystä.

Sahaamisen jälkeen alkoi viilaaminen.

Viilamalla siistimme sahausjälkeä ja muotoilimme kappaletta. 

Tutustuimme erilaisiin viiloihin.

Alkuun käytimme isoa metalliviilaa,

sitten neulaviilaa,

ja lopuksi halusin kokeilla vielä kultasepänviilaa.

Kokeilin myös viilan kiinnittämistä erilaisiin kahvoihin.

Omaan viilaan haluan ehdottomasti puisen kahvan.

Klova on puustavalmisetttu apuväline,

 jolla työstettävään esineeseen voidaan tarttua. 

Viilausvaiheessa käytin sitä ahkerasti.

Ennen kiillotusvaiheeseen siirtymistä 

pääsimme vielä kokeilemaan kappaleen siistimistä hiomalla.

Hiominen poistaa kappaleesta viilausjälkiä 

ja sillä voidaan jatkaa kappaleen muotoilua yksityiskohtaisemmin.

Valmistimme itsellemme eri vahvuisia ja muotoisia  filssikapuloita.

Aloitin hionnan karkeudesta 600

 ja tuplasin karkeuden siirtyessäni seuraavaan hiomavaiheeseen.

Jos olisin aloittanut hiomisen karkeammalla hiomapaperilla, 

olisin luultavasti saanut aikaiseksi lisää hiottavia naarmuja.

Määrämittaan sahattavien kappaleiden kohdalla tutuistuimme poraamiseen.

Poraaminen antaa mahdollisuuden aloittaa sahaaminen kappaleen keskeltä.

Pylväsporakoneeseen laitettiin sopivan kokoinen terä,

kuparilevyyn napautetiin aloituskolo 

metallisen tasoalasimen päällä pistepuikkoa 

ja pajavasaraa käyttäen.

Suojalasien käyttö tuli myös tässä kohtaa tutuksi.

Millaisia koruja voi tehdä lastuavalla työstöllä?

Lastuavan työstyn menetelmiä voidaan käyttää laajasti korunvalmistuksessa. 

 Jalometallialalla valmistetaan koruja eripaksuisista levyaihioista. 

Sahaustaidon karttuessa 

ja suunnittelutaidon lisääntyessä 

vain mielikuvitus on rajana korun valmistuksessa

 lastuavan työstön menetelmiä apuna käyttäen.

Tämä ensimmäinen viikko oli antoisa.

Kun kaikki on täysin uutta,

on jokainen solu valppaan kuulemaan ja oppimaan.

Sahaaminen oli aluksi toivottoman vaikeaa.

Puristin sahattavaa kappaletta vasemmalla kädellä niin lujaa,

että sormet meni sinisiksi.

Hiomisessa sormenpäät kipeytyivät 

ja kynnet lyhenivät kummasti.

Koneet tuntuvat pelottavilta,

keskittyä täytyy 150 prosenttisesti.

Yhtään sormea en halua menettää. 

Työntömitta tuntui kädessä tökeröltä 

ja tuntui liikkuvan aina väärään suuntaan.

Oppimisen ilo on suuri,

vaikka oppimen aste ei heti päätä huimaa. 

Käden tottuminen tiettyyn liikeeseen on huomattavissa

yllättävänkin nopeasti. 

Pieleen mennee työn uudelleen aloittaminen kasvattaa kärsivällisyyttä.

Juuri nyt:

Olen niin tyytyväinen.

Kiitos!

PirjopauliinaL

OPPIMISSOPIMUS

1. Historia:  Missä olen ollut?

Minun nimeni on Pirjo.  Olen saanut kasvaa turvallisessa ja rakastavassa kodissa.  Peruskoulun kävin tavanomaiseen tapaan ja jatkoin siitä lukioon.  Lukion kävin ilta-linjalla jotta pystyin työskentelemään samalla ja tienaamaan rahaa omaan asuntoon.  Olin lukioaikana päiväkotiapulaisena monessa eri päiväkodissa ja henkilökohtaisena avustajana kehitysvammaiselle pojalle.  Lisäksi työskentelin viikonloppuisin äitini yrityksessä kangasmyyjänä.  Valmistumisen jälkeen hain Rovaniemelle opiskelemaan

Aloitin kätilön opinnot vuonna 1993.  Poikaystäväni, nykyinen puolisoni, opiskeli Kemissä.  Meillä oli yhteinen asunto Torniossa ja viikonloppuisin reppureissasimme junalla tapaamaan toisiamme.  Se oli opettavaista aikaa, kasvoimme vastuullisiksi aikuisiksi.  Päämäärän eteen on tehtävä uhrauksia.

Valmistuin kätilöksi vuonna 1998, juuri ennen toisen lapsemme syntymää.  Vasta valmistuneena ammattilaisena puhkuin työintoa.  Äitini oli niihin aikoihin vapaa ja halukas huolehtimaan lapsista, sain työpaikan Kemistä ja kuljin kolmevuorotyössä noin vuoden.  Ennen kolmannen lapsen syntymää muutimme Kiiminkiin miehen työn perässä ja ostimme talon. 

Minä ymmärsin silloin, että tärkein työ, mitä ikinä voin tehdä, on hoitaa omat lapset.  Halusimme suuren perheen.  Olin kotona neljän lapseni kanssa noin kymmenen vuotta, viimeisinä vuosina toimin lisäksi perhepäivähoitajana.  Mies teki töitä ja remontoi taloa.

Palasin kätilöntyöhän vuonna 2011, kokeiltuani ensin vajaan vuoden luontaistuote-edustajan hommaa.  Rakastin työtäni kätilönä, jatkuvasta kiireestä ja kolmivuorotyön haasteesta huolimatta. Sairastuin vuonna 2017 vaikeaan astmaan ja kivikkoisen ja kipeän polun tutkimusten ja pitkiensairauslomien uuvuttamana.  Lopulta jouduin ymmärtämään, että työpaikastani ei löydy tilaa jossa pystyisin sairastumatta työskentelemään.  Oli mietittävä elämä uusiksi.

Nuorena liikuin paljon.  Harrastin erilaisia urheilulajeja ja olin aktiivinen.  Lasten myötä metsäretket tulivat tärkeiksi ja erilaiset luonnon antimista tehdyt käsityöt tutuiksi.  Olen aina tykännyt askarrella ja tehdä käsillä.  Olen opetellut aikuisena ompelemaan ja virkkaamaan mutta neulominen on noussut viimeisinä vuosina rakkaimmaksi harrastukseksi.  Netti on mahdollistanut neulojien yhdistymisen valtavaksi yhteisöksi jossa innostutaan ja inspiroidutaan puolin ja toisin. 

Vajaa vuosi sitten aloitimme siskoni ja äitini kanssa yhteisen neulepodcastin ja se on vienyt harrastuksen taas aivan uudelle tasolle.  On onni kuulua neuloyhteisöön.

Olen saanut elää hyvää elämää.  Olen tehnyt kovasti töitä, hakeutunut ihmisten pariin ja nauttinut tekemisestä. Olen oppinut että täytyy uskaltaa ottaa isojakin asekeleita, jotta pääsee päämääräänsä, mutta toisaalta on osattava odottaa.  Kaiken aika ei ole nyt, elämä kulkee vaiheina ja tärkeät asiat odottavat.  Asioilla on taipumus järjestyä.

2. Nykyhetki:  Missä olen nyt?

Tänään olen uuden edessä.  Innostuneena, täynnä odotusta.  Jäin työstäni opintovapaalle ja aion hankkia itselleni uuden ammatin.  Minusta tulee jalometallialan artesaani.

Perhe ja ystävät ovat minulle tärkeitä.  Ymmärrän, että elämä ei ole ikuista, on elettävä hetkessä ja suunnattava kohti parempaa.

Olen positiivisesti elämään suhtautuva ihminen.  Vahvuuteni on katsoa asioita avoimin mielin, pohtia ja tehdä päätöksiä.  Tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.  Olen luova ja ideat usein pulppuavat runsaina.  Osaan kuitenkin odottaa, tiedän, että asiat ja ideat usein kehittyvät kun niitä makustelee.  Sanonta: nukutaan yön yli, on mielestäni varsin järkevä. 

Olen harrastanut valokuvausta jonkin verran.  Osaan suunnitella kuvattavan kohteen esillepanoa ja muokata valokuvaa katsojalle kiinnostavaksi. 

Heikkouteni on huono kielitaito.  Olen ollut kielissä aina huono.  Vasta nyt olen ymmärtänyt kuinka paljon se rajoittaa toimintaa tässä kansainvälistyvässä maailmassa.  Olen alkanut kuunnella englanninkielisiä neulepodcasteja ja toivon kielen kuulemisen herättelevän uutta oppimishalua kielitaidon parantamiseksi.

3. Tulevaisuus:  Minne haluan päästä?

Tulevat viikot ovat varsin innostavia.  Pääsemme heti työhön käsiksi.  Työpajojen avulla pääsemme tutustumaan jalometalliaalaan ja tutustumaan eri suunnitteluvälineisiin ja korujen valmistusmenetelmiin.   "Sisäänheittovaiheen" jälkeen ymmärrän jalometallialan luonteen, osaan kertoa alasta ja laatia paremmat tavoitteet itselleni.  Tutustun muihin opiskelijoihin ja opettajiin ja tunnen itseni kuuluvaksi uuteen yhteisöön. 

Valmistumiseen mennessä olen saanut vankan ammattitaidon suunnitella, valmistaa ja markkinoida koruja.  Olen hyvässä vauhdissa oman malliston suunnittelussa.  Osaan perustaa yrityksen ja laatia sille toimintasuunnitelman.  Osaan verkostoitua ja kehittää liikeideaani. 

4. Tie:  Kuinka pääsen perille?

Opiskelen ahkerasti. Etsin minulle parhaiten sopivia oppimismenetelmiä ja sovellan niitä käytännössä.  Toimin tiimin jäsenenä aktiivisesti päämäärän saavuttamiseksi. Etsin hyvän työssäoppimispaikan.  Edellisestä opiskeluajasta on aikaa joten kysyn apua käytännön asioissa. 

5. Mittarit:  Mistä tiedän olevani perillä?

Kun valmistun, minulla on vahva tunne, että osaan.  Saan palautetta töistäni opettajilta, työssäoppimispaikoista ja asikkailta.  Oma yritys on jo hyvässä vauhdissa.  Olen saanut hankituksi kattavan työkalu valikoiman jotta pystyn jatkamaan työskentelyä omillani.  Olen luonut hyvät markkinointiväylät ja sosiaalisenmedian seuraaja määrät kasvavat tasaisesti.  Tunnen olevani käsityöalan ammattilainen siinä määrin, että elin ikäinen työstä oppiminen voi alkaa.

Olen ylpeä ammatistani.

Ensimmäinen koulupäivä

Tänään se vihdoin alkoi, 

minun matkani Jalometallialan Artesaaniksi.

Päivä oli huima.

Siinä me istuttiin ringissä, 

kaikki seitsemän erilaista ihmistä 

ja tutustittiin toisiimme.

Viisi uutta opiskelijaa,

 kaikki aikuisia, 

ja kaksi opettajaa.

Saatiin roppakaupalla tietoa opiskeluun liittyvistä asioista ja 

pientä listaa hankittavaista tavaroista.

Me oltiin kaikki niin täynnä intoa,

että luokka pursusi hyvää enenrgiaa.

Katseltiin paikkoja ja ihmeteltiin ihan uutta 

ja mielenkiintoista maailmaa.

Ensi viikolla opiskelu alkaa onneksi heti ihan tosissaan ja

päästään tutustumaan eri tekniikoihin ihan oikeasti.

Jäin kätilöntyöstä opintovapaalle.

Mielessä on pyörinyt monta epävarmuuden hippusta,

mutta tänään olen varma,

 tein oikean päätöksen.

Minusta tulee Artesaani.

PirjopauliinaL