Valumallityöpaja

Tällä viikolla pääsimme tutustumaan valumallien tekememiseen käsin vahasta.

Vahoja on erilaisia:

eri muotoisia  vahatankoja sormuksille,

mallivahaa levyinä ja paloina,

 juustokuorivahaa,

 mikä on koostumukseltaan muovailuvahan tapaista.

 Vahalankoja on eri vahvuisia, 

 niistä tehdään esim valukanavia vahamalleihin.

Vahoja on on eri värisiä,

väri kertoo vahan kovuuden.

Vahasta voidaan työstää ihan mitä vain, vain mielikuvitus on rajana. 

Käytimme vahan työstämisessä erilaisia työvälineitä,

kuten viilaa, kaapimia,

kultasepänsahaa spiraaliterää käyttäen,

teräsvillaa ja hiomapaperia.

Saimme tehtäväksi valmistaa vahasta futuristinen maskuliininen sormus

ja eläinaiheinen riipus.

Sormuksen työstäminen oli mielekästä,

mutta eläinaiheiset korut

eivät ottaneet syntyäkseen.

Lampaasta tuli lopulta kivi :)

Harjoittelimme 

 3D-mallinnusohjelman käytöä 

ja tutustuimme se eri ominaisuuksiin. 

Esim silhuetti kuvan käyttö piirtämisen apuna 

oli mielenkiintoista ja vaivatonta. 

 Malleista  tuli selkeitä ja tarkkoja.

 3D-mallinnusohjelmaa käytetään erilaisten asioiden suunnitteluun, 

esim voidaan suunnitella erilaisia koruja, 

sisustuselementtejä, keittiöitä ja käyttöesineitä.

 3D-mallinnusohjelmia on olemassa monia.

Me käytimme Rhino 6-mallinnusohjelmaa. 

Ohjelmaan saa myös lisäsovelluksia,

 kuten Flamingo , Penguin ja Bongo.

Piirretty kuva siirrettiintietokoneelle joka ohjaa jyrsinkonetta.

Ohjelmaan syötettiin erilaisia lukuja käytetyn vahan- ja terän mitoista.

Kone laski ajan,

joka jyrsimiseen kuluu.

Jyrsinkone rouskutteli valmiit mallit itsekseen,

kappale käännettiin kertalleen

jotta pohjapuoli saatiin siistittyä.

PirjopauliinaL

 

Piirustustyöpaja

Mitä eroa on luonnostelulla ja piirtämisellä?

Piirustus on kuvan tekemistä piirustusvälineillä papaerille 
tai muulle kaksiulotteiselle pinnalle
 tai näin aikaansaatu työ. 
Länsimaisessa traditiossa piirustusvälineitä ovat tavallisesti hiili,
 liitu tai piirustuskynä. 
Joskus myös vesivärit saatetaan luokitella piirustusvälineiksi.

Luonnos tarkoittaa kuvataiteessa nopeasti tehtyä tutkielmaa.
 Se voi olla pohjana myöhemmin tehtävälle työlle, 
kun taiteilija hakee omasta luonnoskokoelmastaan sommitteluideoita
 tai tarkistaa jonkin näkymän yksityiskohtia.
 Taiteilijamestari voi tehdä luonnoksiaan myös apulaistensa työn pohjaksi.
 Luonnos voi joskus olla itsessäänkin taiteellisesti arvokas teos.

Näin kertoo meille aiheesta Wikipedia.

Me keskusteltiin aiheesta myös koulussa.

Luonnos on nopeasti piirretty hahmotelma, 
siinä haetaan lähinnä muotoja.
 Luonnoksia voidaan tehdä nopeasti useita
 ja valita sitten se luonnos, 
jonka pohjalta varsinaista piirrosta aletaan tekemään.

Piirros on tarkempaa työtä,
 se kertoo yksitysikohtia jotka on mietty loppuun. 
Piirustuksessa mittasuhteet ovat oikeat,
 kuvasta ymmärtä helposti, 
miltä tuleva koru näyttää.
 Se ei juuri jätä arvailunvaraa.

Miten koruideoita kehitetään luonnostelemalla?

Luonnostelun aluksi voi lähteä lämmittelemään piirtämällä
 jotain helppoa muotoa useita kertoja samalle paperille, 
vaihtaa muodolle kokoa
 ja pyörittää paperia ympäri.
 Luonnostelemaan voi lähteä erilaisista esim luonnomuodoista. 
Luonnokset voivat vaihdella. 
Muotoja tutkitaan avoimin mielin
 ja katselaan eri puolilta. 

Miten perfektistipiirustuksia piirretään?

• 

  
  

  
  

  Jotta pystyttäisiin piirtämään kolmiulotteisia asioita kaksiulotteiselle pinnalle,
   tarvitaan perspektiivioppia. 
  Perspektiivin piirtämiseen on olemassa useita eri tapoja. 
  Kaikki niistä ovat ihmisen kehittämiä sääntöjä, 
  sopimuksia siitä, 
  miten jäljittelemme kolmiulotteisuuden vaikutelmaa.
  
  
  

  
• 
  
  • Renessanssiajalla 1400-luvun alussa Filippo Brunelleschi 
    sattui piirtämään
     näkymää Firenzestä peilin pinnalle. 
    Hän huomasi, 
    että horisonttiin katoavat linjat näyttivät päättyvän samaan pisteeseen.
     Tämän jälkeen pakopisteen, 
    eli katoamispisteen käyttö tuli yleiseksi tavaksi
     renessanssiajan taiteilijoiden keskuudessa.
    
    
    
    
    • 

      
      

      
      

      Yhden pakopisteen perspektiiviä käytetään silloin, 
      kun kuvataan objektia, 
      jota katsotaan suoraan edestä päin.
    • Kahta pakopistettä käytämme silloin, 
      kun esine on kulmittain suhteessa katsojaan.
    • Pakopisteen sijainti vaikuttaa kuvakulmaan.
      
      
      
      
      
      Taiteessa perspektiivi tarkoittaa kuvallisia keinoja, 
      joiden avulla litteään kuvaan saadaan luotua syvyyttä. 
      Perspektiivin avulla teokseen luodaan paitsi tilan ja syvyyden,
       myös etäisyyden 
      ja kokosuhteiden vaikutelma.
       Käytössä on useita erilaisia perspektiivejä. 
      Yhden pisteen perspektiivi:
       Yhden pisteen perspektiivissä nähdään vain yksi suunta, 
      eli näkymää kuvataan suoraan edestäpäin. 
      Pakkopiste sijaitsee horisonttiviivalla. 
      Kaikki katsojasta poispäin lähtevät viivat leikkaavat pakopisteessä.
       Muut viivat ovat joko vaaka- tai pystysuuntaisia
       ja yhdensuuntaisia keskenään. 
      
      
      Kahden pisteen perspektiivi:
       Kahden pisteen perspektiivissä kohde on kuvattu kulma kohti katsojaa.
       Tällöin pakopisteitä on kaksi, 
      ja ne sijaitsevat eri puolilla kulmaa. 
       Kulman ylä- ja alareunoista vedetään viivat 
      kulman molemmille puolille kohti pakopisteitä. 
      Kaikki katsojasta pois päin lähtevät viivat 
      menevät kohti jompaa kumpaa pakopistettä. 
      Muut viivat ovat pystysuoria ja yhdensuuntaisia. 

3D-mallinnustyöpaja (18.2.-22.2.2019)

Mallinus-viikko alkoi tutustumalla RhinoGoldin ominaisuuksiin.

Kun kaikki on uutta,

vaatii etten päin pääseminen täydellistä keskittymistä.

Kävimme asiaa läpi kohta kohdalta opettajan ohjauksessa.

RhinoGold on korunsuunnitteluun tarkoitettu ohjelma,

siinä korun muotoja löytyy valmiina ja niiden yhdistäminen 

ja eri vaihtoehtojen kokeileminen on helppoa.

Kuvaa voi katsoa kolmeulotteisesti

 ja näin korun mittasuhteiden hahmottamien on helppoa.

Me suunniteltiin sormus,

jokainen sai tehtäväksi suunnitella tietyn kokoisen sormuksen

ja kohta kohdalta ohjeita seuraten se onnistui

varsin mukavasti.

Ohjelmassa pystyy helposti vaihtamaan metallin tai kiven väriä.

Valmiit sormusmallinnukset laitettiin tulostumaan ja

 iltapäivällä saimme vielä suunnitella omia koruja

ja itsenäisesti tutustua ohjelman ominaisuuksiin.

Rhino on mallinnus ohjelma joka on tarkoitettu kaiken kolmiuloitteisen materian suunnitteluun.

 Sillä voidaan suunnitella huonekaluja ja käyttöesineitä. 

Me tutustuimme tähänkin ohjelmaan 

ja piirsimme mm lumiukon,

 se olikin mielenkiintoista ja haastavaa.

Lisäksi kokeilimme erilaisten muotojen yhdistämistä ohjelman avulla. 

Seuraavana päivän sormus tulosteet olivat valmiit.

Sormukset irrotettiin alustasta ja tulostin puhdistettiin huolellisesti.

Vahapuun rakentaminen olikin todella haastavaa.

Sormustulosteet kiinnitettiin vahapuuhun kolvin ja vahalangan avulla sulattamalla. 

Vahappuun oksin tulee olla sopivassa kulmassa alaviistoon, 

jotta muotti mahtuu hyvin puun päälle.

Kolvi oli näppärä käyttää,

mutta sulaneen vahan kiinnittyminen tuotti välillä ongelmia.

Lopulta kaikki sormukset saatiin asetettua puuhun

oikealla tavalla. 

Ne laitettiin muotin sisään

 ja oikea hopeamäärä laskettiin.

Muotin ulkopinta käärittiin kelmuun ja teipattiin tiiviiksi paketiksi.

Kipsi sekoitettiin tarkkojen ohjeiden mukaisesti.

Kipsi velli näytti epäilyttävän vetelältä

mutta valu onnistui hienosti.

Kovettuneesta muotista poistettiin kelmut 

ja teipit 

ja muotti puhdistettiin huolellisesti.

Muottien pohjaan laitettiin nimikirjaimet ja muotit asetettiin uuniin.

Siellä ne muotit sitten sai olla uunissa koko yön, 

18 tuntia

Hopearakeet punnittiin

ja valu tehtiin valukoneessa.

Kuuma muotti upotettiin kylmään veteen 

ja kevyesti liikuttelemalla kipsi liukeni veteen hetkessä

ja valettu hopeapuu paljastui.

Olipa kyllä huippua!

Nyt on ensimmäinen itse tehty koru valettu 

ja sen työstämistä odotan innolla.

Loppuviikosta Me vielä harjoiteltiin 

Rhino 6;den käyttöä.

Sen ominaisuudet kyllä häkellyttää,

kunpa vaan päästäis pian harjoittelemaan lisää.

Designpaja

Tätä ei odotettu hyvällä.

Paremminkin se hirvitti,

kokonainen kuukausi teoriaa ja tietokoneita.

Minä en osaa tykätä tietokoneista,

ne on ihan tylsiä ja niin monimutkaisia.

Me oltiin juuri päästy pajalla niin hyvään vauhtiin,

ja nyt tämä.

Designpaja!!!!

Totta se on,

se oli sittenkin hauskaa,

Mielenkiintoista ja avartavaa.

Ensimmäisenä päivänä tutkimme korualan kirjallisuutta.

 Meillä on koulussa laaja valikoima hienoja teoksia, 

suomalaisia ja englanninkielisiä.

Etsimme jokainen kirjoista muutaman inspiroivat kuvan 

ja sitten yhdessä pohdimme 

mikä siinä viehättää 

ja mitä tekniikoita sen valmistamisessa on käytetty.

Kuvat me tulostettiin

 ja laitettiin inspiraatioseinälle.

Me tutustuttiin korualan tekijöihin,

niihin pieniin joita on ripoteltu ympäri suomea,

joskin Helsingin kohdalla jakajan käsi on ollut varsin antelijas.

Tutustuttiin yritysten nettisivuihin,

Mietittiin millaisen ensivaikutelman sivut antavat

Jokainen sai tehtäväkseen valita yhden mielenkiintoisen yrityksen,

 perehtyä siihen tarkemmin 

ja tehdä poverpoint esityksen.

Minä tein esitelmän http://www.pajadesign.com 

Siinä sitä olikin haastetta.

 Minulla on onni omistaa taitavia tyttöjä luokkakavereina, 

jotka nopsaa opastivat minut alkuun tässä poverpoint asiassa.

Siihen aikaan kun minä kätilöksi opiskelin

 ei tietokoneita vielä käytetty opiskelussa alkuunkaan.

Seuraava oppimistehtävä oli oli lähteä tutustumaan miten suunnitteluprosessi etenee

 ja millaisia tietoja tulisi hankkia muotoilua varten?

Teimme elämäntyyli- ja  muotokielitaulun keksitylle henkilölle.

Edellispäivänä olimme tutkineet suomalaista korutarjontaa 

ja todenneet että modelniin/maskuliiniseen suuntaa

 olisi eniten tarvetta markkinoilla. 

Siispä kohdehenkilön tulisi sijoittua tähän ryhmään.

Taulun tekeminen oli haastavaa 

mutta varsin hauskaa.

Viimeisen oppimistehtävänä sain tehtäväksi etsiä tietoa sormuksista ja korvakoruista.

Vaikuttaa alkuun helpolta nakilta,

mutta tehtävä osoittautui varsin haastavaksi. 

Kuvat näihin koulutehtäviin lainasimme netistä google-kuvahakua hyödyntäen.

Yhdessä pohdimme vielä viikon lopuksi, mitä eroa on käsityöllä, muotoilulla ja taiteella?

Käsityölle on ominaista kädentaitojen korostaminen ja materiaalikeskeisyys. 

Käsityön lähtökohtana on usein materiaali

 tai tietyn tekniikan kokeilunhalu.

 Käsityöt ovat usein uniikkeja tai jokatapauksessa niitä valmistetaan vähän.

Muotoilu jaetaan teolliseen ja taideteolliseen muotoiluun. 

Muotoilulla pyritään usein isoihin sarjoihin 

ja kustannustehokkaaseen työskentelyyn 

pyrkien kuitenkin erottuvaan muotokieleen. 

Lähtökohtana on usein kuluttajan tarve.

Taiteelle on tyypillistä taiteilijalähtöisyys,

 sen on itseilmaisua ja maailman havainnointia.

Moderni taidekäsityö syntyi 1800-luvulla teollistumisen vastareaktiona. 

Taidekäsityö tarjosi anonyymin teollisuustuotannon vastakohdaksi yksittäisiä, 

uniikkeja taitoja. 

Käsityö-sanaan liitettynä sana ”taide” tarkoitti alun perin

 ns. vapaan taiteen yhdistämistä käyttöesineeksi luokiteltavaan tuotteeseen. 

Kuten vapaassa taiteessakin tällainen käyttöesine on yleensä uniikkikappale. 

Käsityöstä taidekäsityön erottavat tekijänsä taiteelliset tavoitteet.

 Taideteollisuudesta puolestaan sen erottavat valmistettujen

 esineiden pieni ja rajallinen lukumäärä. 

Taidekäsityön tekemisen tarkoituksena on saada aikaan jotain,

 joka on enemmän kuin käytettävä tuote. 

Sitä tehdään paljolti samalla periaatteella kuin taidetta. 

Tuotteiden suunnittelua ohjailevat taiteellinen kunnianhimo 

ja ilmaisun tarve. 

PirjopauliinaL

Juotostyöpaja, (29.1.-1.2.)

Viikko alkoi vauhdikkaasti.

Pääsimme heti tekemään kuparilevystä tietyn kokoisia palasia, 

joita tultaisiin käyttämään juotosharjoituksissa.

Levyleikkuri teetti työtä,

saatiin tarkastaa ja suoristaa ohjuria useaan kertaan. 

On ilo huomata oma kehitys jopa ongelmanratkaisussa,

 me heti tiedettiin missä voi olla vika, 

kun asiat ei sujuneet oikealla tavalla.

Me tehtiin työtä tiukasti tiiminä

ja hauskaahan se oli.

Me leikattin siis levystä palasia.

Sitten me hakattiin samaisesta levystä pyöröleikkurilla pieniä ympyröitä.

Me kuorittiin kuparilankaa ja vedettiin se vetopenkin läpi suoraksi, 

ja leikattiin sivuleikkureilla siitä eri pituisia tappeja.

Me kuorittiin lisää kuparilankaa, 

vedettiin se vetopenkissä 1 mm paksuiseksi,

veivattiin lenkintekokoneella se vieteriksi 

ja sahattiin kultasepänsahalla renkuloiksi.

Sitten me

 hiottiin filssikapuloilla 

kaikki palaset siisteiksi ja puhtaiksi.

Työkalut

Toho eli kaasupoltin, juotosalusta, pihdit (joilla saa juotepalat asetettua paikoilleen),  

vesikippo mikä on täynnä kylmää vettä, pieni sivellin, 

jos juotettavasta palasta täytyy pitää kiinni juottamisen aikana

 tarvitaan myös eristettyjä juotospihtejä ja apukättä, 

juotosneste ja tietenkin itse juote sekä palat mitkä liitetään yhteen.

Juotteet

Juotteita on erilaisia ja niitä käytetään eri tarkoituksiin

Lankajuote on helppo-ja monikäyttöinen,  

lankajuotteesta saa tehtyä tarvittaessa levyjuotetta esim valssaamalla. 

Langan voi vetää ohueksi ja sen saa helposti kierrettyä pihtien ympärille,

jolloin se on helpompi saada yhdellä kertaa oikeaan kohtaan. 

Langalla juottaessa ensin laitetaan juotosnestettä siihen 

kohtaan mistä kappaleet halutaan yhdistää toisiinsa,

 tämän jälkeen voi langan kääriä pihtien ympärille

 ja sivellä myös juotosnesteellä.

Tämän jälkeen lämmitetään yhdistettäviä kappaleita niin kauan, 

että juotosneste alkaa muuttumaan läpikuultavaksi,

 minkä jälkeen lankajuotteen voi pihtien avulla tuoda juotettavaan kohtaan, 

jos kohta on tarpeeksi kuuma, 

juote sulaa hetkessä 

ja levää juotettavaan kohtaan. 

Levyjuote on hopealevyn tyylistä juotetta mistä pitää juottamista varten leikata pieniä paloja irti esimerkiksi kultasepänsaksilla. 

Meillä ei ollut nyt levyjuotetta kokeiltavana, 

mutta leikkasimme langasta pieniä paloja

 ja käytimme niitä samaan tapaan kuin levyjuotetta käytettäisiin. 

Levyjuotteella juottaminen toimii melkein samalla tavallla kuin lankajuotteella juottaminen,

 mutta levystä leikataan pieniä palasia,

 mitkä käytetään juotosnesteessä 

ja juotepalat nostellaan haluttuun kohtaan pihtien avulla. 

Tämän jälkeen kappaleita lämmitetään niin kauan, 

että juotepalat sulavat kiinni siihen kohtaan mihin ne ovat pihtien avulla asetettu. 

Juotospasta on nimensä mukaan hopeänväristä hieman pastamaista juoteainetta.

 Juotospastalla on helpoin juottaa kiinni pieniä korunosia, 

esimerkiksi korvakoruntappeja 

ja lenkkien päät, 

koska juotospastaa ei tarvitse lämmittää lähellekään niin paljoa,

 kuin muita juotteita 

Juotospastalla juotettaessa esimerkiksi juuri korvakoruntappia, 

tulee tapista se pää mikä halutaan kiinnittää koruun dipata juotospastassa, 

tämän jälkeen lämmitetään korua 

ja asetetaan tappi siihen kohtaan mihin se halutaan kiinni pihtien avulla

 ja lämmitetään juotoskohtaa mihin pasta sulaa

 ja näin ollen kappaleet ovat toisissaan kiinni.

Juotospastalla juotettaessa ei tarvitse käyttää juotosnestettä. 

Juotteita on eri vahvuisia,  

lanka- ja levyjuotteita on olemassa erittäin pehmeästä erittäin kovaan

 ja juotospastaa on pehmeästä kovaan. 

Eri kokoisia kappaleita juotettaessa kiinni pitää aluksi lämmittää isompaa kappaletta, 

koska muuten juote leviää isomman kappaleen päälle,

 eikä yhdistä kappaleita 

tai pahimmassa tapauksessa pienempi kappale sulaa kokonaan.

Juottamisen jälkeen kannattaa odottaa minuutti

 tai pari ennenkuin nostaa korun pihtien avulla kylmään veteen, 

näin koru ja juotoskohta saavat vähän aikaa kovettua. 

Juottamisen aikana kappale saattaa hieman hapettua,

 ja siksi se laitetaan juottamisen jälkeen lämpimään

 sitruunahappovesiliuokseen noin 10 minuutiksi. 

Lopuksi kappale vielä kratsataan puhtaaksi.

Kappaleiden paikoilleen asettaminen oli haastavaa,

pihtejen alle sai asetella erilaisia kappaleita ja metallilanganpätkiä,

jotta kappale kääntyi suoraan.

Juotosnesteen levittämine pienellä siveltimellä saattoi liikauttaa asetelmaa,

ja kaikki piti aloittaa uudestaan.

Juottaminen on jännittävää homma.

Tulikuuman tohon kanssa saa olla koko ajan tarkkana,

ettei vaan polta itseään, 

eikä muita.

Kappaleen lämmittämin on taidetta,

oikean lämpötilan voi oppia vaan harjoittelemalla,

yrittämällä aina vaan uudestaan.

Viikko vieräti turhan nopeasti,

olisin mielelläni harjoitellut 

juottamista ainakin yhden viikon lisää :)

Onnistumisen ilo on parhainta,

kun on ensin useaan kertaan epäonnistunut.

PirjopauliinaL