Piirustustyöpaja

Mitä eroa on luonnostelulla ja piirtämisellä?

Piirustus on kuvan tekemistä piirustusvälineillä papaerille 
tai muulle kaksiulotteiselle pinnalle
 tai näin aikaansaatu työ. 
Länsimaisessa traditiossa piirustusvälineitä ovat tavallisesti hiili,
 liitu tai piirustuskynä. 
Joskus myös vesivärit saatetaan luokitella piirustusvälineiksi.

Luonnos tarkoittaa kuvataiteessa nopeasti tehtyä tutkielmaa.
 Se voi olla pohjana myöhemmin tehtävälle työlle, 
kun taiteilija hakee omasta luonnoskokoelmastaan sommitteluideoita
 tai tarkistaa jonkin näkymän yksityiskohtia.
 Taiteilijamestari voi tehdä luonnoksiaan myös apulaistensa työn pohjaksi.
 Luonnos voi joskus olla itsessäänkin taiteellisesti arvokas teos.

Näin kertoo meille aiheesta Wikipedia.

Me keskusteltiin aiheesta myös koulussa.

Luonnos on nopeasti piirretty hahmotelma, 
siinä haetaan lähinnä muotoja.
 Luonnoksia voidaan tehdä nopeasti useita
 ja valita sitten se luonnos, 
jonka pohjalta varsinaista piirrosta aletaan tekemään.

Piirros on tarkempaa työtä,
 se kertoo yksitysikohtia jotka on mietty loppuun. 
Piirustuksessa mittasuhteet ovat oikeat,
 kuvasta ymmärtä helposti, 
miltä tuleva koru näyttää.
 Se ei juuri jätä arvailunvaraa.

Miten koruideoita kehitetään luonnostelemalla?

Luonnostelun aluksi voi lähteä lämmittelemään piirtämällä
 jotain helppoa muotoa useita kertoja samalle paperille, 
vaihtaa muodolle kokoa
 ja pyörittää paperia ympäri.
 Luonnostelemaan voi lähteä erilaisista esim luonnomuodoista. 
Luonnokset voivat vaihdella. 
Muotoja tutkitaan avoimin mielin
 ja katselaan eri puolilta. 

Miten perfektistipiirustuksia piirretään?

• 

  
  

  
  

  Jotta pystyttäisiin piirtämään kolmiulotteisia asioita kaksiulotteiselle pinnalle,
   tarvitaan perspektiivioppia. 
  Perspektiivin piirtämiseen on olemassa useita eri tapoja. 
  Kaikki niistä ovat ihmisen kehittämiä sääntöjä, 
  sopimuksia siitä, 
  miten jäljittelemme kolmiulotteisuuden vaikutelmaa.
  
  
  

  
• 
  
  • Renessanssiajalla 1400-luvun alussa Filippo Brunelleschi 
    sattui piirtämään
     näkymää Firenzestä peilin pinnalle. 
    Hän huomasi, 
    että horisonttiin katoavat linjat näyttivät päättyvän samaan pisteeseen.
     Tämän jälkeen pakopisteen, 
    eli katoamispisteen käyttö tuli yleiseksi tavaksi
     renessanssiajan taiteilijoiden keskuudessa.
    
    
    
    
    • 

      
      

      
      

      Yhden pakopisteen perspektiiviä käytetään silloin, 
      kun kuvataan objektia, 
      jota katsotaan suoraan edestä päin.
    • Kahta pakopistettä käytämme silloin, 
      kun esine on kulmittain suhteessa katsojaan.
    • Pakopisteen sijainti vaikuttaa kuvakulmaan.
      
      
      
      
      
      Taiteessa perspektiivi tarkoittaa kuvallisia keinoja, 
      joiden avulla litteään kuvaan saadaan luotua syvyyttä. 
      Perspektiivin avulla teokseen luodaan paitsi tilan ja syvyyden,
       myös etäisyyden 
      ja kokosuhteiden vaikutelma.
       Käytössä on useita erilaisia perspektiivejä. 
      Yhden pisteen perspektiivi:
       Yhden pisteen perspektiivissä nähdään vain yksi suunta, 
      eli näkymää kuvataan suoraan edestäpäin. 
      Pakkopiste sijaitsee horisonttiviivalla. 
      Kaikki katsojasta poispäin lähtevät viivat leikkaavat pakopisteessä.
       Muut viivat ovat joko vaaka- tai pystysuuntaisia
       ja yhdensuuntaisia keskenään. 
      
      
      Kahden pisteen perspektiivi:
       Kahden pisteen perspektiivissä kohde on kuvattu kulma kohti katsojaa.
       Tällöin pakopisteitä on kaksi, 
      ja ne sijaitsevat eri puolilla kulmaa. 
       Kulman ylä- ja alareunoista vedetään viivat 
      kulman molemmille puolille kohti pakopisteitä. 
      Kaikki katsojasta pois päin lähtevät viivat 
      menevät kohti jompaa kumpaa pakopistettä. 
      Muut viivat ovat pystysuoria ja yhdensuuntaisia.