Levysormus pyöröhiotulla kivellä

Tämä sormus oli yksi odotetuimmista harjoitustöistä.

Rynnistimme Suomen Jalokivituotteseen heti ensitilassa,

ja valitsimme mieleisemme valikoiman kauniita kiviä.

Ensin valittiin sormuksen koko,

laskettiin tarvittava materiaalin mitta sormukseen ja sarjaan.

Pyöröhiotut kivet osoittautuivat hiukan haastaviksi mitata,

 koska niiden symmetrisyys ei ollut alkuunkaan täydellinen. 

Sopivat palaset sahattiin, 

sarja muovattiin haluttuun malliin 

ja juotettiin pohjalevyyn kiinni. 

Ylimääräinen levy sahattiin pois, 

sarja siistittiin viilaamalla ja filssaamalla. 

Sormusrunko valmistettiin sahaamalla oikean kokoinen kappale, 

muovaamalla se oikeaan muotoon ja juottamalla ympyräksi.

Sormus ja istukka 

kiillotettiin siisteiksi loppukiiltoa vaille valmiiksi. 

Sormuksen sisäpinta siistittiin 

ja hopeanleimat lyötiin paikoilleen. 

Kokeilin kivenistutusta ensin asettamalla

 sormuksen nahkapalojen väliin istutuspalloon.

 Tässä tekniikassa on kuitenkin vaarana se, 

että sormus runko taipuu.

Päädyin siis lopulta kiinnittämään 

sormuksen siihen tarkoitettuun sormuksenpidikkeeseen.

Istuttaminen oli haastavaa.

Aluksi sormet eivät meinanneet millään löytää paikkaansa, 

sain mustelmia sormiin ja punsseli lipsahteli uhkaavasti kohti kiveä.

Lopulta löysin itselleni luontevan otteen istutuspunsselista

 ja työ alkoi sujua.

Hopea kovettui nopeasti turhien iskujen vuoksi, 

mutta sain lopulta kiven kiinni

 ja pääsin viimeistelmään sormusta.

Loppukiillon jälkeen sormus oli valmis kuvattavaksi.

Peilokiiltoisen sormuksen, jossa on suuria sileitä pintä, kuvaaminen on todella haastavaa.

Omat kädet, kamera, tausta ja lähes kaikki tuntui heijastuvan sormuksen pinnasta.

Lopulta sain kuvat otettua ja muokkasin siitä Photoshopissa.

Lahja oli viimein valmis!

Koska ensimäinen sormus meni lahjaksi, 

seuraava on jo tulossa, 

siinä on keltainen akaatti!

Voi kesä

Mikä ihana kesä !!!

Kesäkausi avattiin ihanalla palaverilla Oulun Pannukakkutalossa!

Tämä tiimi on niin mahtava!

Pantiin mietintämyssyyn monta hyvää liikeideaa 

ja pursuttiin intoa tulevan suhteen.

Jokainen tiimiläinen lähti kesäksi omiin suuntiin, 

kuka minnekin.

Minulla alkoi työssä oppimisjakso

Taito keskuksella Oulussa.

Pääsin,

siitä ikuisesti kiitän,

oppimaan myyntityötä ja ohjaustoimintaa.

Harjoittelun alussa hyppäsin suorilta lastenkurssille kolmeksi viikoksi. 

Se olikin huisan kivaa,

mutta toisaalta ihan hurjan voimia vievää hommaa.

Lasten into ja luovuus tarttui kyllä,

mutta herpaantumaton läsnäolo 

ja jatkuva avun tarvitsijoiden jona oli hurjaa.

Seuraavat viikot työskentelin myymälän puolella.

 Sain oppia valtavan paljon uutta.

 Kassajärjestelmän  haltuun otto vaati aikansa, 

mutta oli palkitsevaa. 

Ihmiset siellä,

ne uskomattomat ammattilaiset,

jotka jakoivat tietämystään minulle,

ansaitsevat tuhat kiitosta.

Oli kivaa ja antoisaa!

Paikka on kaunis.

Myytävät tuotteet siellä,

ovat kaikki sellaisia,

joita voi myydä hyvällä mielellä, 

tietäen niiden alkuperän ja laadun.

Kurssitoiminnan suunniteeluun pääsin mukaan,

sain paljon oppia käytännön järjestelyistä,

aikatauluista ja tulevista uutuksista.

Näyttötyönä suunnittelin ja pidin 

Makraameranneke hopeisin laatoin- kurssin

kuntoutavan työtoiminnan yksikössä.

Kaikki meni niin hyvin!

Olen kiitollinen saamastani kokemuksesta.  

Työpajan suunnittelu vei paljon aikaa, 

mutta oli ehdottomasti sen arvoista.

Valmistin malleja ja ohjeita.

Tilasin tavaraa ja työkaluja.

Kesä meni todella nopeasti.

Nyt on hyvä palata kouluun.

Odotan innolla kaikkea uutta, 

mitä meillä on luvassa oppia!

Putki-istutus sormus

Tämän sormuksen tekeminen aloitettiin

 jo kauon sitten perehtymällä

 Rhino goldin käyttöön. 

Tästä työvaiheesta voit lukea aijemmasta postauksesta täältä.

Väliin mahtui monia muita työpajoja,

kunnes viimein pääsimme työstämään itse sormusta. 

Aloitin työstön viilaamalla pois ylimääräisen kanna, 

joka oli valuvaiheessa jäänyt sormukseen.

Sitten hioin sormusta filssikapuloilla siirtyen karkeasta hienompaan päin. 

Sormuksen sisäpinta hiottiin ja kiillotettiin ensin,

 sitten hopea leimattiin.

 Sormuksen kiillottaminen tuntui jo aika helpolta. 

Kivi on kirkas zirkoni,

 3mm kokoinen.

Istutus putkeen porattiin ensi sopivan kokoinen kolo, 

johon kivi istutettiin.

Kokeilin erilaisia työvälineitä istutuksessa. 

Kivenistutus on vaativaa ja tarkkaa hommaa.

Pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa oikeaa kultasepanpöytää,

ja kokeilinkin heti sen monia hyviä ominaisuuksia.

Kokeilin myös mikroskoopin käyttöä.

Istutuksen ajaksi sormus voidaan 

kiinnittää monella erilaisella tavalla tukevasti paikoilleen.

Nyt harmittaa kun alkaa kesäloma, 

olisin niin kovin kovasti halunnut päästä tekemään sormuksia lisää.

Hopeasormus, maskuliininen ja futuristinen

Saimme tehtäväksi valmistaa maskuliininen,

 futuristinen sormus vahamallia käyttäen.

Suunnittelin sormusta ensin paperille 

ja sen jälkeen aloin työstää sitä vahaputkesta. 

Työ oli mukavaa, 

mutta aikaa vievää. 

Oli mielenkiintoista kokeilla erilaisia menetelmiä.

Lopullinen vahamalli kiinnitettiin vahapuuhun, 

siitä valettiin kipsimuotti, 

joka poltettiin polttouunissa 

ja lopulta valettiin hopealla. 

Näistä vaiheista olenkin jo kertonut tarkemmin

 aijemmissa postauksissa.

Halusin sormuksen eri pinnoille erilaisia efektejä.

Pääsin harjoittelemaan monia eilaisia työtapoja ja työkaluja.

Tässä sormuksessä pääsin myös 

leimaamaan hopeaa ihan ensimmäistä kertaa. 

Se ole jännittävää.

Kaikkien eri vaiheiden jälkeen olin

 lopulta hyvin tyytyväinen sormukseen. 

Tuotekuvien ottamisessa oli kyllä vielä parantamisen varaa,

kuvat näyttää kameran näytöllä paljon paremmalta,

mutta koneelle siirrettäessä totuus onkin paljon karumpi. 

Aijon vielä myöhemmin palata asiaan, nyt loppuu jo koulu,

ja lähden työssäoppimaan.

Pirjopauliinal

Symmetriset korvakorut, peilikiilto

Ensimäiset korvakorut hopeasta,

voitte kuvitella miten paljon odotuksia ja jännitystä siihen liittyi.

Korvakorujen suunnittelu aloitettiin luonnostelmalla erilaisia muotoja paperile.

Muotojen kautta lähdettiin piirtämään tarkempaa kuviota.

Minun toinen suuri intohimoni näkyy tässä mallissa,

malli mukilee villapesuohjelman merkkiä.

Lopullinen suunnittelu tehtiin Rhino 6- ohjelmaa käyttäen.

Asetin piirtämäni kuvan Rhinossa taustakuvaksi ja 

lähdin piirtämään puolet korvakorusta, 

toinen puoli sitten kopioitiin peilikuvaksi.

Ohjelman käyttö tuli taas askeleen tutummaksi.

Kirjoitin vihkoon ylös paljon eri toimintoja,

joista on hyötyä mallintamisessa.

Lopulliset mallipiirustukset tulostettiin,

paperi liimattiin hopealevylle

 ja kuvio sahattiin ääriviivoja myöten.

Sahaaminen tuntui mukavalta.

Viilaamisessa ja hiomisessa meni yllättävän paljon aikaa.

Kiillottaminen peilikiiltoon oli todella haastavaa 

ja se piti aloittaa alusta useaan kertaan,

 koska peilikiilto paljastaa kaikki pienetkin virheet hopean pinnassa.

Tuotekuvien ottaminen oli mukavaa, tykkään valokuvata.

Opimme kuvankäsittelyn alkeet, 

sekin on mielestäni todella hieno juttu. 

Photoshopin käyttöä tulee nyt harjoitella kovasti, 

jotta toiminnot jää mieleen 

ja käytöstä tulee luontevaa.

Tässä vielä kuva luonnoksesta.

Piirtäminen ei kyllä ole vahvimpia puoliani,

sitä pitää vielä harjoitella kovasti.

Alemmassa kuvassa näkyy pystyporalla poratut reijät,

 niiden ansiosta sahan saa laitettua kuvion sisää

 ja pientenkin reikien sahaaminen onnistu vaivatta.

pirjopauliinal

Valokuvaustyöpaja

Tätä viikkoa oltiin odotettu.

Valokuvausta, videokuvausta ja tuotekuvia.

Maanantaina perehdyimme gimbalin käyttöön,

koulun gimbal on hiukan erilainen kuin omani,

mutta toimintaperiaatteet on samat

 ja olikin oikein tervetullutta 

saada opastusta laitteen monipuolisempaan käyttöön.

Teimme muutamia harjoitusvideoita

timeslapse-toiminnolla,

jolloin kamera ottaa kuvia säädetyn ajan välein ja luo niistä videon,

videoon pystyy lisäämään musiikkia ja erilaisia suotimia.

Seuraavana päivänä 

harjoittelimme järjestelmäkameran käyttöä

ja tutuistuimme koulun valokuvaustarvikkeissin.

Harjoittelimme valokuvaustelttojen

 ja heijastimien kokoamista,

 se olikin yllättävän haastavaa.

Torstaina saimme tehtäväksi kuvata muutamia työkaluja,

kuvia tultaisiin käyttämään koulun tarpeisiin,

joten niiden oli täytettävä tietyt kriteerit.

Omaksi iloksi teimme tästäkin touhusta pienen videon :)

Olkaa hyvät!

PirjopauliinaL

Valutyöpaja

Olipas taas viikko,

täynnä innostusta, jännitystä ja tekemisen meininkiä.

Me päästii harjoittelemaan hopean raestamiseta,

se on aikaa vaativa prosessi,

 joka vaati harjoitusta,

mutta oli varsin kiehtovaa 

ja erittäin kuumaa hommaa.

Raestamisessa tarvitaan vettä  1.5 l ja isopropanolia 2-3 dl.

Isopropanoli puhdistaa hopeaa

 ja auttaa sitä muodostumaan siisteiksi palloiksi.

Nestettä voi käyttää uudelleen, 

se säilytetään muovirasioissa,

 isopropanolia lisätään tarvittaessa (koska se haihtuu vähitellen).

Raestusastian tulee olla metallia.

Pöytä suojataan finoflexlevyillä.

Metalli sulatetaan upokkaassa, upokkaan kunto tarkastetaan aina aluksi.

Jokaista metallilajia varten tulee olla oma upokas.

Sulatusuuni on valmistettu Keramikontiilistä joka on tulenkestävää.

Pesässä on pohjalla hunajakenno palasia.

Toho sytytetaan sytkällä ja aluksi lämmitetään uunia,

 sitten upokas viedään uuniin ja sitä aletaan lämmittämään.

 Kun hopea on sulaa lisätään Borax. 

Borax puhdistaa materiaalia ja auttaa sitä sulamaan.

Sulanut hopea kaadetaan hitaana,

 tasaisena vanana raestusnesteeseen 

samalla koko ajan lämmittäen upokasta.

Raestuksen jälkeen pääsimme harjoittelemaan lanka-aihion valamista.

Valamisessa käytetään apuna valumuottia.

Muotti voidellaan Balliksella ennen sen sulkemista.

Valuumuotti kuumennetaan ennen hopean sulattamista 

ja vielä ennen hopean kaatamista muottiin.

Lämmön voi tarkistaa tiputtamalla vesipisaran muottiin, 

jos se sihahtaa on muotti tarpeeksi kuuma.

 Jos muotti ei ole tarpeeksi kuuma metalli ei juokse muotin loppuun asti

 ja voi epämuodostua tai muoto katketa.

Lanka-ja levyaihion valmistamisessa hopean sulattaminen

 tehdään samaan tapaan kuin raestuksessakin.

Sula hopea kaadetaan nopeasti muottiin

 samalla lämmittäen muottia ja hopeaa.

Muotti aukaistaan

 ja muodostunut hopeatanko laitetaan kylmään veteen.

Valettu aihio valssataan, 

ja vedetään sitten langaksi.

Perjantaina teimme vielä kumimuotin. 

Valmistimme muotin Jennyn sorumukseta. 

Ensin valittiin sopivan kokoinen kehikko, 

siihen leikattiin kaksi palaa kumioihiosta,

toinen pala laitettiin kehikon pohjalle,

 sormus painettiin tiiviisti muottiin, 

valukanava ja nupit asetettiin paikoilleen,

 pinta talkittiin 

ja vastakappale asetettiin paikoilleen. 

Muotti sulatettiin  muottiprässillä.

Vahan ruiskuttaminen muottiin jäi vielä seuraavaan viikkoon.